Pelaamisen puolustuspuhe

Monet opettajat ja vanhemmat ovat kovin huolissaan nuorten pelaamisesta. Mielestäni huoleen on osittain aihetta, mutta osittain ei. Kovaäänisimpien kriitikkojen kannattaisi tutustua paremmin tähän huonomaineiseen harrastukseen. Joku voisi vaikka kääntyä pelaajaksi, kuka tietää!

Zelda -pelisarja on klassikko. Se on kuuluisa mm. immersiivisestä maailmastaan,
hienosta musiikistaan ja peliin kuuluvista lukuisista puzzleista. Tätä peliä
pelaamalla oppii ongelmanratkaisukykyä.

Monet pitävät videopelejä totaalisena ajanhukkana. Tässä postauksessa käsittelelen muutamia pelaajiin tai pelaamiseen kohdistuvia syytöksiä, joita olen kuullut viime aikoina. Tajuttomin juttu on, että useimmat kriitikot eivät itse pelaa, joten he eivät edes todella tiedä, mistä  on kyse!

Skyrim on lumonnut miljoonia pelaajia ympäri maailman viettämään satoja tunteja
fantasiamaailmassaan. Tätä peliä pelaamalla opit mm. laatimaan suunnitelmia ja toteuttamaan niitä.

1) Pelaaminen ei ole järjetöntä ajanhukkaa

Pelaatpa yksinkertaista puzzlea (esim. Candy Crushia, Angry Birdsiä tai muuta usein kännykällä tai Padillä pelattavaa simppelimpää peliä), suoraviivaista FPS:ää (räiskintäpeli, jossa pelaajan pääasiallinen tehtävä on taistella, juoni tai dialogi ovat toissijaisia) tai immersiivistä RPG:tä (roolipeli, juonella, maailman tutkimisella ja dialogilla yleensä isompi merkitys), pelaat tietysti jostain syystä. Pelaaja saattaa hakea immersiota - tunnetta siitä, että hän on pelaajana osa tarinaa toisessa todellisuudessa. Hän voi haluta viettää aikaa kavereidensa kanssa livenä, pelin kautta tai molempia. Hän saattaa pelata, koska nauttii siitä tunteesta joka syntyy, kun pelissä pääsee eteenpäin, ratkaisee arvoituksia, suorittaa tehtäviä jne. Hän saattaa pelata, koska peli näyttää, tuntuu ja kuulostaa niin hienolta, että pelaaminen on kokonaisvaltaisen mahtava elämys. Hän voi pelata voittaakseen itsensä, rentoutuakseen tai pitääkseen hauskaa. Hän voi pelata kaikista näistä syistä. Monet pelit ovat aika monimutkaisia ja vaativia. Suhteellisen simppeli joukkueammuskelupeli voi muodostua hyvinkin haastavaksi pelaajien kehittäessä taitojaan ja strategioitaan yhteistyössä toistensa kanssa.

Counter Strike: Global Offensive on yksi suosituimmista opiskelijoideni pelaamista peleistä.
Tässä pelissä tarvitaan tiimityöskentelytaitoja, ja ne kehittyvät pelatessa.

Kun pelaat, tarvitset monipuolista ongelmanratkaisukykyä. Tehtävistä suoriutumiseen ja pelissä etenemiseen vaaditaan usein esimerkiksi matikkapäätä, kieliä, kartanlukutaitoa tms. Joskus tarvitset hyvää reaktionopeutta, toisinaan taidokas resurssienhallinta tai hyvät tiimityötaidot ovat välttämättömyys jos haluat edetä pelissä. Pelaaminen ei ole myöskään niin yksinäinen harrastus, kuin miltä se saattaa asiaan perehtymättömästä vaikuttaa. Usein pelin aikana puhutaan muiden pelaajien kanssa esim. neuvotellen siitä, mitä seuraavaksi tehdään ja miten. Monessa pelissä myös NPC-hahmojen (tietokoneen ohjaamat hahmot) kanssa kommunikointi - ja se miten reagoit missäkin tilanteessa sanallisesti tai mitä tietoja saat hankittua näiltä hahmoilta - on merkittävässä osassa pelissä. Pelaamalla voi oppia, ja moni taito joka kehittyy pelatessa, on hyödyksi myös muussa elämässä, vaikkei sitä tulisi ajatelleeksi. Oma kielitaitoni on parantunut ja sanavarastoni laajentunut merkittävästi pelaamalla, mutta sen lisäksi matemaattis-loogiset taidot ovat kehittyneet. Huomaan, että strategiapelaamisesta on hyötyä, kun pitää manageroida kotitalouden resursseja, esimerkiksi rahaa :).

Starcraft -strategiapelissä pelaajan on pakko hallita resurssejaan taidokkaasti, jos haluaa
edetä pelissä. Looginen ajattelukyky ja matemaattiset taidot ovat välttämättömyys. 

Pelejä on monenlaisia ja pelaajan oma asenne pelaamiseen voi vaihdella pelin tai päivän mukaan. Aina ei halua pelata sitä haastavinta tai älyllisintä peliä ja se on ihan ok. Vaikka kuinka tykkäisi gourmet -ruuasta ja klassisesta kirjallisuudesta, on täysin ok syödä välillä pikaruokaa tai lukea jotain kevyempää. Eikä tämä tietenkään tarkoita, että kaikki ruoka, kirjat tai pelit olisivat jotenkin epähienoja, saati että näistä mikään olisi jotenkin kakkosluokan harrastus.

Pienten firmojen usein vain muutaman ihmisen tekemät ns Indie (independent = itsenäinen) pelit kuten
esim. Journey ("Matka") tuovat monia mielenkiintoisia ulottuvuuksia pelaamiseen. Monille pelaajille jotkut
pelit ja pelaaminen on taidetta, johon voi osallistua itse pelaajana (tai pelintekijänä).

2) Useimmat pelaajat eivät ole sohvaperunoita sen enempää kuin sinä tai minäkään

 Liikunnan puute ei ole mitenkään juuri ja ainoastaan pelaajien ongelma, se on kaikkien ongelma. Sekä työelämä että harrastukset ovat suurella osalla väestöä sellaisia, että ihan liian vähän aikaa kuuluu ulkona tai liikunnan parissa. Ihmiset istuvat toimistossa, surffaavat netissä ja katsovat telkkaria tuhottomasti. Lähes kaikkien pitäisi kiskoa itsensä ylös, ulos ja lenkille paljon useammin, jotta elämäntapa olisi terveellinen. Toisessa aktiivipelaajien ääripäässä saattaa olla pelaaja, joka pelaa tosissaan ja usein, mutta tekee ulkotöitä tai harrastaa aktiivista salillakäyntiä tai muuta urheilua. Toisessa päässä on sitten se klisheinen nörtti, joka syö pizzaa, juo energiajuomia eikä lähde kotoa paitsi kun on ihan pakko. Ekalla aktiivipelaajalla ei ole ongelmaa, toisella on.


"Menin kerran ulos. Grafiikka oli loistavaa, mutta pelattavuus ja juoni surkeita." Jos tämä kuulostaa
tutulta, sinun olisi pitänyt hankkia pelien ulkopuolinen elämä aikoja sitten! 

Nykyään on muuten olemassa pelejä, jotka rohkaisevat pelaajia liikkumaan. Lähitulevaisuudessa näitä tullaan kehittämään uusin, uskomattomiin ulottuvuuksiin! Maltan tuskin odottaa sitä, kun teknologia on kehittynyt niin paljon, että näiden sovellusten ja pelien immersiotaso ja pelattavuus ovat korkealla tasolla. Silloin treenaan ehdottomasti pelaamalla tylsemmän tavissalilla käymisen sijasta. Voin kuvitella miten hienoa olisi tunnin hikisen taistelun jälkeen listiä hologrammilohikäärme. Mutta aidoista metsäretkistä en luopuisi mistään hinnasta. 

Kehitteillä oleva Virtuix Omni vie pelaajan pelimaailmaan nykynormia paljon totaalisemmin
- näkökenttä on kokonaan pelimaailmassa ja saat pelatessasi liikuntaa. 

3) Pelaaminen on hieno harrastus, vaikka siihen saattaa jäädä koukkuun

  Voin sanoa omasta kokemuksesta, että tämä on totta. Nykyään rajoitan pelaamiseni pääasiassa loma-aikoihin. Tämä on minulle iso kompromissi, mutta haluan hoitaa työni, huomioida perheeni, huolehtia kodista ja tehdä myös muita juttuja. Yöunesta tinkiminenkään ei ole fiksu vaihtoehto pidemmän päälle, joten en ainakaan arkisin pysty pelaamaan. Toisin sanoen pelaajana minun on pakko säännöstellä pelaamistani itse. Tiedän aikuisia, jotka eivät tähän pysty tai edes halua yrittää. Se voi tietenkin johtaa isoihinkin elämänhallintaongelmiin, ihmissuhdehankaluuksiin jne.


Mass Effect -sarjassa pelaaja voi vaikuttaa juonen kulkuun monilla tavoilla. Pelaajalla on esimerkiksi useita kommentointivaihtoehtoja. Pelaajan valinnoista riippuen pelissä tapahtuu erilaisia asioita. Tätä peliä pelaamalla opit vaikka mitä, mutta englannin kielitaito nyt ainakin paranee varmasti paljon. 

Vaikka puhun pelaamisen säännöstelystä, miksi pelaaminen kohtuudella olisi yhtään sen pahempi asia kuin esimerkiksi treenaaminen, alkoholinkäyttö, oman ruokavalion seuraaminen, nettisurffailu tai muu aktiviteetti, joka on "ihan normaalia", mutta potentiaalisesti addiktoivaa? Otetaan esimerkiksi alkoholinkäyttö. Siihen voi jäädä koukkuun, ja koukkuun jäämisellä on todella vakavia vaikutuksia yksilöön itseensä, tämän läheisiin ja yhteiskuntaan. Sekä alkoholin väärinkäytöstä aiheutuvat monenlaiset kustannukset että alkoholiriippuvuudesta seuraava inhimillinen kärsimys ovat asioita, joille aika harva naureskelee. Tästä huolimatta alkoholin käyttökieltoa pidettäisiin naurettavana holhouksena - suurin osa ihmisistä kuitenkin hallitsee alkoholinkäyttönsä ja pitää alkoholia nautintoaineena, joka tuo hyvää heidän elämäänsä, ei pahaa. Joten me aikuiset yritämme kertoa lapsillemme juomisen iloista ja vaaroista. Ohjaamme heitä, yritämme näyttää esimerkkiä jotta sitten kun he itse ovat isompia, he osaisivat käyttää alkoholia vastuullisesti (tai olla halutessaan käyttämättä sitä ollenkaan.)

Miten suhtautua aktiivisesti pelaavaan lapseen tai nuoreen?

Postaukseni alussa puhuin, miten moni opettaja ja vanhempi stressaa nuorten pelaamisesta ja pitää koko harrastusta lähtökohtaisesti pahana. Väitän, että nollatoleranssi tai opiskelijan/lapsen harrastuksen vähättely tai demonisointi ei auta pätkääkään, päinvastoin. En usko myöskään "rentoon" kaiken sallimiseen. Pelaaja pelaa joka tapauksessa. Totaalikiellolla/pelaamiseen kielteisesti suhtautumalla osoitat vain olevasi pihalla ja negatiivinen. Kaiken sallimisella taas saatat altistaa lapsen tai nuoren todella raaoille ja rankoille asioille aivan liian aikaisin tai antaa esim. peliriippuvuuden kehittyä sille asteelle, että nuoren koulunkäynti tai muu elämänhallinta häiriintyy pahasti. 

 Avoin mieli ja aikuinen asenne suhteessa pelaamiseen on hyvä alku. Voisi keskustella esimerkiksi pelihahmojen diversiteetistä, reilusta pelistä, moraalista pelimaailmassa ja pelin sisällä, liikunnan, unen ja pelien ulkopuolisen sosiaalisen elämän tärkeydestä. Yhtä tärkeää olisi puhua pelaamisen hienoudesta, niistä mahtavimmista peleistä, hahmoista ja hetkistä. Jos olet rohkea, pelaa jälkikasvusi kanssa! Teen sitä itsekin niin kauan, kuin minun annetaan olla mukana. Opettajana taas ehdottaisin esimerkiksi tuntien elävöittämistä peliteemoilla. Olen tehnyt sitä monella tavalla, ja lisää on suunnitteilla, koska alustavat kokemukset ovat huippuhyviä - on ollut sekä hauskaa että kielenopiskelun kannalta toimivaa.



Pelimaailma voi joskus olla hyvin konservatiivinen. Onneksi sääntöön on monta poikkeusta.
Esim. Dragon Age -fantasiaseikkailupelissä voit valita hahmosi sukupuolen ja seksuaalisen
 suuntautumisen itse.

Nuoret, jopa lapset tietävät pelaamisesta usein vanhempiaan ja opettajiaan enemmän. He ansaitsevat vastuuta, mutta tarvitsevat silti rajoja, neuvoja ja tukea aikuisilta pelaamiseen liittyen. Kuinka nuoren antaisit pelata K-18 peliä, jossa teemoihin kuuluu esimerkiksi kiduttaminen? Jos et tiedä pelaamisesta mitään, saatat ajatella että pelit ovat keskenään suunnilleen samalla viivalla. Näin ei todellakaan ole, vaan pelit eroavat toisistaan tismalleen samalla lailla kuin vaikkapa elokuvatkin. Vastaavasti kuin elokuvissa, peleissä voi olla taistelukohtauksia, joissa kuollaan. Toiset näistä voivat soveltua ala-asteikäisille, toisia en antaisi kovinkaan paljoa alle täysi-ikäisen pelata ollenkaan.

En ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan yksilön oikeutta harrastaa puutarhanhoitoa, elokuvien katsomista, shoppailua, lukemista tai golfaamista. Ihmiset pistävät näihin harrastuksiin paljon aikaa ja rahaa, koska he rakastavat niitä. En ehkä itse satsaisi golfaamiseen, mutta ei se tee golfista huonoa harrastusta, vaan se tekee siitä jonkun toisen harrastuksen. Ihan sama pätee peleihin.
Kun sarjakuvat tulivat, oltiin varmoja että nyt on uusi sukupolvi pilalla. Radio ja telkkarin kanssa oli ihan sama juttu. Tuskin pelaaminen pilaa penskoja yhtään sen enempää kuin sarjikset tai telkkarikaan!

En ole pelaaja siksi, ettei minulla olisi elämää. Olen pelaaja, koska haluan
että minulla on monta elämää.

<3 <3 <3 <3 <3
Venla

ps Yllättyisitkö jos kertoisin, että suurin osa lahjakkaimmista englanninopiskelijoistani on pelaajia, jotka sanovat oppineensa kieltä eniten pelaamisharrastuksensa kautta? Näillä nuorilla on yleiskielitaidon lisäksi poikkeuksellisen vahva oman puheen tuottaminen, kykyä improvisoida ja uskallusta kommunikoida silloinkin, kun he eivät ole satavarmoja oikeasta kielioppimuodosta. Tällaista kielitaitoa tosielämässäkin tarvitaan. Mahtavaa, vai mitä?

Tykkäsin kovasti englanninopiskelusta koulussa ja opin enkuntunneilla paljon. Silti pelaaminen,
musiikki, elokuvat ja kirjallisuus opettivat minulle paljon enemmän. Mistä sinä olet oppinut englantia?

Naurua luokassa, puhesimulaattori ja hassu kielioppi

Same text in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/laughter-in-classroom-speech.html

Hyvä lukija,

Käyn nyt läpi levyseppähitsaajien työturvallisuuskysymyksiä ja –vastauksia. Minä kysyin, opiskelijat vastasivat spontaanisti. Kieli oli englanti. Asioita oli jo opiskeltu, joten sanasto oli tuttua:

Olette kertoneet, että hitsatessa kipinät saattavat sinkoilla haalarin kauluksesta sisään. Miten sellaisessa tilanteessa tulisi toimia? – No, minä yleensä karjun.

Miten neuvoisit henkilöä, joka on alkamassa hitsaamaan ilman maskia tai suojalaseja?

-          - Antaisin listan kenneleistä jotka myyvät opaskoiria.

Olette työsalissa ja huomaat, että työkaverisi tukka on tulessa. Mitä teet ensimmäiseksi?

- Otan selfien hänen kanssaan.

Kaikki meni hyvin, kunnes joku päätti leikkiä Harry Potteria… Osaanottajien 

henkilöllisyys on salattu itse kunkin asiallisen imagon ylläpitämiseksi.

Siinä sulle huumoria. Usein hölmöä, joskus mustaa, aina hassua. Mutta se piristää päivää (jos kukaan ei loukkaannu) ja tekee ilmapiiristä kevyemmän ja hauskemman. Hyväksyisinkö ylläolevia vastauksessa kokeessa? En tietenkään. Ovatko ne ns soveliaita? Eivät missään nimessä. Auttoivatko ne opiskelijoita muistamaan sanastoa, kun palattiin asian pariin vakavammin? Luulisin. Tekikö parin vitsin kertominen tunnista vähemmän tylsän, mieleenpainuvamman? Tietenkin!

Hassut koevastaukset piristävät opettajan päivää. Niitä tulee vastaan aina silloin tällöin.
Kerran datanomiopiskelija oli kirjoittanut minulle viestin kokeen reunaan: Remember: ”Gamers don't die, they respawn.”

Silmiini ei ole sattunut huumoria käsittelevää pedagogiikan artikkelia tai kirjaa. Silti on itsestäänselvää, että opiskelijan olotila vaikuttaa oppimisprosessiin merkittävästi. Useimmille meistä hyvä, rento ja valpas olotila on varmaankin ideaalitila oppimiselle (kunhan malttaa keskittyä opeteltavaan asiaan).

Kokemukseni mukaan suurin osa opiskelijoista tykkää vitsailusta. Minustakin se on kivaa. Tykkään epämuodollisesta ilmapiiristä ja mielestäni luokkahuoneeseen tarvitaan lisää naurua. Tylsimmästäkin kielioppiharjoituksesta voi saada vähän siedettävämmän, jos ope keksii hassuja esimerkkilauseita luokkalaisten nimillä tai käyttää hauskoja kuvia selittääkseen asian. Hoopo meemi saattaa saada sinut muistamaan kielioppiasian, joka tuppaa aina unohtumaan. Haastavasta kuuntelusta voi tulla hauska, jos se on hölmö ja saa opiskelijan nauramaan. Lista on pitkä.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon hassuja meemejä
oikean pilkunkäytön tärkeydestä

 Menetin ääneni viikoksi viime syksynä. Olin muuten terve, joten päätin olla normaalisti töissä. Kirjoitin siis luokille ohjeistukset taululle. Opiskelijat alkoivat juttelemaan tehtävistään. Eräs ihmetteli, miten sana ‘mousse’ äännetään. Sain siitä idean – hassuttelija kun olen, googletin äänisimulaattorin (Stephen Hawking –tyyliin) netistä, kirjoitin siihen sanan ‘mousse’ ja painoin enter. Koko luokka säpsähti, kun he kuulivat tietokoneäänen osallistuvan keskusteluunsa.  Silloin kirjoitin: ”Uusi ääneni, mitäs tykkäätte?”.  Käytin äänisimulaattoria monta kertaa sillä viikolla. Minulla oli hauskaa, ja ehkä opiskelijoillakin. Jos ei, niin ainakin he pysyivät hereillä ;).

Mitä yritän tässä sanoa, on että pitäisi sallia itselleen hauskanpito luokassa. En tietenkään puhu riehumisesta tai asiattomuuksista, vaan hyväntahtoisesta, opiskelun mahdollistavasta rentoudesta ja positiivisesta ilmapiiristä. Opiskelijat ja ope ovat samalla puolella – kummallakin on huumorintaju, kumpikin tykkää nauramisesta. Kun on hyvällä tuulella, tekee paremmin töitä ja asiat jäävät päähän paremmin. Ainakin minulla se menee niin.

Joten anna itsellesi lupa hölmöillä luokassa. Puhun sulle, ope ;)!

LOL

Venla

Kaksi ammatillisen englannin integrointikokeilua: Englantia hoitoluokassa ja metallipuolen työsalissa

 Workshop calling!

Same in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/englanninopetuksen-integrointikokeiluja.html

Kerron tässä kahdesta englanninopetuksen integrointiprojektistani.
Yhteisissä atto-aineissa opetusta integroidaan ammattiin yleisesti. Jos vieraan kielen kurssilla on käytössä oppikirja, on se täyttä ammattikieltä. Vaikkei olisi, niin monenlaista ammattisanastoa voi myös väsätä itse. Työturvallisuusasioista saa luokassakin ammattiin sidottua opetusta fiksusti. Atk-luokkaan voi mennä hakemaan ja työstämään vaikeampaa ammattikieltä esim omissa kirjallisissa projekteissa. Esitteitä, käyttöohjeita tai muuta aitoa materiaalia voi hyödyntää. Mahdollisuudet ovat loputtomat, tuntien valmisteluun käytettävissä oleva aika taas rajallista.

Minä ja sorvin osat - opiskelua
luokassa ennen simulaatiota

Oma roolipelitaustani, kouluaikainen innostukseni kieliin ja ajoittainen tylsistymiseni kieltenopiskeluun koulussa saivat minut innostumaan uuden suunnittelusta. Lisäksi elokuussa 2015 voimaan astuva opetussuunnitelma edellyttää atto-aineiden (tulevat yto-aineet) entistä syvempää integrointia ammattiopintoihin, joten tällaiselle testailulle on nyt tilaus. Tässä raportti toteuttamistani integrointiprojekteista. Miltä kuulostaa?

:D

Venla

KOKEILU 1: LÄHIHOITAJAENGLANTIA HOITOLUOKASSA

Innostuin kokeilemaan syvempää integraatiota kahden lähihoitajaryhmän kanssa viime keväänä. Heillä on alan oppikirja, eli ammattikieltä tuli joka tunnilla sitä kautta. 28-tuntisen kurssin loppupuolella mentiin hoitoluokkaan, jossa kunkin ryhmän kanssa simuloitiin apukorttien tuella erilaisia hoitotilanteita.

Hoitoluokassa jokainen opiskelija kävi parin kanssa läpi useita "työtilanteita" ollen vuoroin lähihoitaja, vuoroin asiakas/potilas. Opiskelijat eläytyivät tilanteisiin puhumalla ja halutessaan hakivat kaapista kumihanskoja, makasivat hoitosängyissä jne. Tällä tavalla käytiin läpi lähihoitajan työn asiakaskohtaamisia laidasta laitaan. Opettaja kulki luokassa auttaen jokaista tarpeen mukaan.

Tätä voi kutsua draaman hyödyntämiseksi opiskelussa, simulaatioksi tai roolipelaamiseksi. Tärkeää on yleisön poissaolo. Opiskelija ei esiinny kellekään, vaan kehittää valmiiksiannettuja tilanteita parinsa kanssa tai pienryhmässä. Ope ei arvostele, vaan auttaa. Nimenomaan tämän avulla myös ujommat ja ne, joilla on heikompi taitotaso, uskaltavat toimia ja puhua, vaikka tehtävä on vaativa.

Kokeilu onnistui erittäin hyvin, reippaasti yli odotusteni. Arvelin, että moni olisi kipsissä, tilanteet muodostuisivat sekaviksi ja jouduttaisiin turvautumaan niin tankeroon englantiin, että hyöty jäisi pelkäksi "no, uskalsivat avata suunsa ja soveltaa." Olin ilokseni väärässä jokaisessa näistä epäilyksistäni.

Opiskelijat puhuivat taitotasostaan riippumatta englantia paljon, ja keskimäärin itselle korkealla tasolla.Oppilailla vaikutti olevan hauskaa ja luokan välineitä käytettiin. Ilmapiiri oli oppimista edistävä ja palaute erittäin positiivista. Opiskelijat laidasta laitaan innostuivat puhumaan englantia ihan eri mittakaavassa, kuin onnistuneimmallakaan tavallisella tunnilla.Seuraavaksi aion laatia kunnon apukortit toimintaohjeineen ja minisanastoineen raakaversioiden tilalle.

Aion tehdä vastaavia simulaatioita jokaisella sosiaalialan englanninkurssillani tästä lähtien. Suosittelen jokaista kiinnostunutta amisopea kokeilemaan vastaavaa. Tämä projekti oli suhteellisen helppo toteuttaa, erittäin toimiva ja tosi hauska.

KOKEILU 2: AMMATTIENGLANTIA METALLIPUOLEN TYÖSALILLA

Halusin seuraavaksi toteuttaa toisentyyppisen, itselleni vaikeamman alan integraatiokokeilun. Valitsin metallialan, jolla käytetään paljon koneita. Vanha, tuttu opetusryhmäni ja heidän ammatillinen opettajansa lähtivät onneksi testaamaan ideoitani.

Joni, Arttu, Roope ja Petri opiskelevat sorvin osia englanniksi luokassa ennen simulaatiota.

 

Halusin testata erilaisia lähetysmistapoja, joten tehtiin kolme toisistaan poikkeavaa koesessiota, jotka sisälsivät ohjeistuksen luokassa, simulaatiotilanteita hallilla samanaikaisopetuksessa ammatillisen opettajan kanssa ja loppupalautteen luokassa. Vuorovaikutuskieli oli työsalilla kaikissa sessioissa englanti.Suomeen tukeuduttiin yksittäisissä sanoissa, ja hyvin harvoin. Luokkatilanteessa opetuskieli oli englanti, mutta suomea käytettiin opiskelijoiden toimesta jonkin verran.

Suunnittelin kaksi erilaista ja -tasoista opintokokonaisuutta:

 

1)Työturvallisuuspaketin materiaaleineen opiskelijoiden ensimmäiselle opiskeluvuodelle. Opettaja on turvallisuustarkastaja ja johdattaa keskustelua kysellen, miten salilla on turvallisuusasiat hoidossa (työvarusteet, läheltä piti -tilanteet, miten toimia hätätilanteissa jne). Opetuskieli on englanti, suomea ei juuri käytetä. Jokainen kuuntelee, vastailee kysymyksiin, keskustellaan. Kaverit ja opettaja auttavat, jos on hankalaa. Tällä tavalla käydään läpi suuri joukko oman alan turvallisuusasioita.

"And how would you stop the lathe in case of an emergency?"
Työturvallisuusasioita sorvin äärellä tarkastajan johdolla

2)Koneenkäyttöön liittyvän opetuspaketin materiaaleineen. Teemana koneen käyttöönotto-opastus ulkomailta tulevalle työntekijälle. Yksi opiskelija esittää ulkomaalaista työntekijää, joka on esim. ”käyttänyt erilaista sorvia kotimaassaan.” Muut opastavat kielitaitonsa mukaan. Konetta käytetään myös oikeasti. Tämä on vaativampi paketti, joka toteutetaan vasta, kun opiskelijoilla on ammatilliset valmiudet käyttää konetta, eli englanti 2-kurssilla tai myöhemmin. Ammattiopettajan läsnäolo on tärkeää.

Antti hitsaa asianmukaisissa turvavarusteissa

Tämäkin kokeilu onnistui yli odotusten. Ilmapiiri oli positiivinen ja opiskelijat taitotasoon katsomatta sanoivat, että olisivat opiskelleet näin mieluummin osan jokaisesta englanninkurssistaan.

Palautteessa korostui kolme seikkaa:

 1)Opiskelua työsalissa pidettiin yleisesti ottaen haastavana, mutta rentona. Paljon rennompana ja kivempana, kuin luokassa, vaikka olikin vaikeaa.

2)Pidettiin välttämättömänä, ettei työsalille mennä palloilemaan kylmiltään, vaikka olisi hyvät ohjelaput (kokeilimme sitäkin.)Haluttiin, että asioita opiskellaan kunnolla luokassa etukäteen. Ei toivottu vaikeustason helpottamista, vaan haluttiin, että kieli on aitoa vuorovaikutusenglantia.

3)Toivottiin, että työsalilla opetusryhmän koko voisi mm. kuuluvuus- ja ääneenpääsemissyistä varsinkin simulaatiossa 2 olla pieni, ideaalitilanteessa vain 3-6 opiskelijaa kerrallaan.

Tämä olisi metallipuolen käytäntöihin yhteensovitettavissa siten, että yto-open tunneilla (viikon yto-päivinä)opiskeltaisiin luokassa teoriaa ja lauseita ja yto-ope jalkautuisi työsalille ammattipäivien aikana opettaen kutakin pienryhmää vuorollaan työsalissa muiden tehdessä sillä välin ammattijuttujaan.

"What do I do now?" Max kyselee tahallaan tyhmiä sorvin
käyttöönotto-opastuksessa, Vikkeä naurattaa.

Mitä tarvitset toteuttaaksesi tällaisen vaativamman integraatioprojektin?

1) Ennenkaikkea innostusta. Intoa integraatioon, mutta vielä enemmän opiskelijoiden ja ammattiopen kanssa työskentelyyn - muuten uuteen alaan edes vähän tutustuminen voi olla liian iso pala kakkua.

2)Tarvitset myös priorisointikykyä ja tehokkuutta. On osattava suunnitella ja toteuttaa opetus määrätietoisesti, muuten aikaa kuluu liikaa sekä siirtymiin, yleiseen säätöön että kurssin suunnitteluun ja materiaalien laatimiseen. Olin itse tässä tarkkana. Paitsi kun väsäsin materiaalia vahingossa puusorville. Se otti päähän...

3)Rohkeus ja ulospäinsuuntautuneisuus on plussaa. Pitää uskaltaa heittäytyä uuteen, soveltaa ja ohjata tilanteita kontaktissa opiskelijoihin. Toisaalta, samoja taitojahan tarvitaan luokassakin.

Minulla kävi myös hyvä tuuri - yhteistyö ammatillisen opettajan ja opiskelijoiden kanssa sujui mahtavan hyvin, mikä oli hauskaa ja suuri apu, kun itse opetteli uutta. Projekti oli iso, ope välillä hermona ja sorvi... no, se pelottaa vieläkin. Silti oli tosi hauskaa, kiitos hienon porukan :D!

 

Minä, ammatillinen opettaja Arto Tiainen ja iso osa kokeilussa mukana olleista opiskelijoista.

Minusta, englanninopetuksesta ja Mr Spockista

Same text in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/about-me-teaching-and-mr-spock.html

Olen halunnut opettajaksi pienestä pitäen. Suurin syy oli ekan ja tokan luokan opettajani rouva Niemimaa. Hän oli ystävällinen, tiukka ja tiesi kaikesta kaiken. 

Tervehdykseni Mr Spockille

Aprillipäivänä hän huijasi meitä kirjoittamalla koko päivän läksyn taululle: Virsikirja. Kokonaan. Uskoimme, koska se mitä hän sanoi, oli totta. Jäädessään eläkkeelle rouva Niemimaa antoi jokaiselle oppilaalle Pupu Tupuna –postikortin. Minun kortissani luki, että olimme kaikki olleet hänen opetuslapsiaan. Hän toivotti minulle onnea tulevaisuuteen. Sydämeni särkyi, itkin rakkaan opettajani menettämistä monta päivää.  

Mitä on ollut sen jälkeen? Kasvava rakkaus englannin kieltä ja kirjallisuutta kohtaan.  Jo pienenä erilaisiin nörttijuttuihin hurahtaminen: Komppu64, MacGyver, Zelda, supersankarisarjikset, Star Trek TNG…. Vuosi au pairina Fleetissä, Hampshiressä mahtavien tyyppien luona. Kaksi ihanaa tytärtä, kotiäitiys. Englannin, venäjän, kirjallisuuden ja pedagogiikan opintoja Helsingin yliopistolla. 

Näihin aikoihin aloin haaveilemaan opettajan urasta

Käännöstöitä ja yksityisopetusta huippukivojen opiskelijoiden kanssa. Heidän kanssaan opin integroimaan erikoisaloja kieltenopetukseen- yhdelle opetin venäjän alkeita yhdistettynä kaivosalan ammattiliittoteksteihin. Toinen halusi piristää opiskelua muumikirjoilla, kolmas halusi perehtyä Lontoon kaupungin politiikkaan, neljäs läpäistä englanninkielisen tutkinnon psykologian alalta jne. 

Nykyään uusperheeseeni kuuluu aikuisten lisäksi viisi lasta ja kaksi koiraa. Olen yhä trekkie, pelaaja ja lukutoukka. Rakastan yhä scifiä ja fantasiaa ja pelaan roolipelejä. Ja nykyään olen töissä ammattikoulussa enkunopettajana.

Live long and prosper!

Viime viikolla Leonard Nimoy eli Mr Spock kuoli. Hän rakasti aina hahmoaan, mutta halusi ottaa siihen etäisyyttä mm. kirjoittamalla vuonna 1975 omaelämäkerran ”I am not Spock”. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin julkaistiin kakkososa. Sen nimi oli “I am Spock”. Leonard Nimoy eli pitkän elämän, mutta pisinkin elämä on loppujenlopuksi ohi nopeasti. Mielestäni elämässä pitäisi silti olla aikaa vaellella vähemmän kuljettuja polkuja. Joten muista, rakas lukija,  J.R.R. Tolkienin sanoin: Not all those who wander are lost.

Tervetuloa blogiini!

Live long and prosper.

Venla
ps Olisi mahtavaa tavata rouva Niemimaa nyt. Jutella, kysyä neuvoa. Hän ei ole enää keskuudessamme, vaan jossain tähtien tuolla puolen. Luulen, että hän kauhistelisi mustaa kynsilakkaani. Saattaisi olla kuitenkin muuten ylpeä :).