Naurua luokassa, puhesimulaattori ja hassu kielioppi

Same text in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/laughter-in-classroom-speech.html

Hyvä lukija,

Käyn nyt läpi levyseppähitsaajien työturvallisuuskysymyksiä ja –vastauksia. Minä kysyin, opiskelijat vastasivat spontaanisti. Kieli oli englanti. Asioita oli jo opiskeltu, joten sanasto oli tuttua:

Olette kertoneet, että hitsatessa kipinät saattavat sinkoilla haalarin kauluksesta sisään. Miten sellaisessa tilanteessa tulisi toimia? – No, minä yleensä karjun.

Miten neuvoisit henkilöä, joka on alkamassa hitsaamaan ilman maskia tai suojalaseja?

-          - Antaisin listan kenneleistä jotka myyvät opaskoiria.

Olette työsalissa ja huomaat, että työkaverisi tukka on tulessa. Mitä teet ensimmäiseksi?

- Otan selfien hänen kanssaan.

Kaikki meni hyvin, kunnes joku päätti leikkiä Harry Potteria… Osaanottajien 

henkilöllisyys on salattu itse kunkin asiallisen imagon ylläpitämiseksi.

Siinä sulle huumoria. Usein hölmöä, joskus mustaa, aina hassua. Mutta se piristää päivää (jos kukaan ei loukkaannu) ja tekee ilmapiiristä kevyemmän ja hauskemman. Hyväksyisinkö ylläolevia vastauksessa kokeessa? En tietenkään. Ovatko ne ns soveliaita? Eivät missään nimessä. Auttoivatko ne opiskelijoita muistamaan sanastoa, kun palattiin asian pariin vakavammin? Luulisin. Tekikö parin vitsin kertominen tunnista vähemmän tylsän, mieleenpainuvamman? Tietenkin!

Hassut koevastaukset piristävät opettajan päivää. Niitä tulee vastaan aina silloin tällöin.
Kerran datanomiopiskelija oli kirjoittanut minulle viestin kokeen reunaan: Remember: ”Gamers don't die, they respawn.”

Silmiini ei ole sattunut huumoria käsittelevää pedagogiikan artikkelia tai kirjaa. Silti on itsestäänselvää, että opiskelijan olotila vaikuttaa oppimisprosessiin merkittävästi. Useimmille meistä hyvä, rento ja valpas olotila on varmaankin ideaalitila oppimiselle (kunhan malttaa keskittyä opeteltavaan asiaan).

Kokemukseni mukaan suurin osa opiskelijoista tykkää vitsailusta. Minustakin se on kivaa. Tykkään epämuodollisesta ilmapiiristä ja mielestäni luokkahuoneeseen tarvitaan lisää naurua. Tylsimmästäkin kielioppiharjoituksesta voi saada vähän siedettävämmän, jos ope keksii hassuja esimerkkilauseita luokkalaisten nimillä tai käyttää hauskoja kuvia selittääkseen asian. Hoopo meemi saattaa saada sinut muistamaan kielioppiasian, joka tuppaa aina unohtumaan. Haastavasta kuuntelusta voi tulla hauska, jos se on hölmö ja saa opiskelijan nauramaan. Lista on pitkä.

Netistä löytyy vaikka kuinka paljon hassuja meemejä
oikean pilkunkäytön tärkeydestä

 Menetin ääneni viikoksi viime syksynä. Olin muuten terve, joten päätin olla normaalisti töissä. Kirjoitin siis luokille ohjeistukset taululle. Opiskelijat alkoivat juttelemaan tehtävistään. Eräs ihmetteli, miten sana ‘mousse’ äännetään. Sain siitä idean – hassuttelija kun olen, googletin äänisimulaattorin (Stephen Hawking –tyyliin) netistä, kirjoitin siihen sanan ‘mousse’ ja painoin enter. Koko luokka säpsähti, kun he kuulivat tietokoneäänen osallistuvan keskusteluunsa.  Silloin kirjoitin: ”Uusi ääneni, mitäs tykkäätte?”.  Käytin äänisimulaattoria monta kertaa sillä viikolla. Minulla oli hauskaa, ja ehkä opiskelijoillakin. Jos ei, niin ainakin he pysyivät hereillä ;).

Mitä yritän tässä sanoa, on että pitäisi sallia itselleen hauskanpito luokassa. En tietenkään puhu riehumisesta tai asiattomuuksista, vaan hyväntahtoisesta, opiskelun mahdollistavasta rentoudesta ja positiivisesta ilmapiiristä. Opiskelijat ja ope ovat samalla puolella – kummallakin on huumorintaju, kumpikin tykkää nauramisesta. Kun on hyvällä tuulella, tekee paremmin töitä ja asiat jäävät päähän paremmin. Ainakin minulla se menee niin.

Joten anna itsellesi lupa hölmöillä luokassa. Puhun sulle, ope ;)!

LOL

Venla

Kaksi ammatillisen englannin integrointikokeilua: Englantia hoitoluokassa ja metallipuolen työsalissa

 Workshop calling!

Same in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/englanninopetuksen-integrointikokeiluja.html

Kerron tässä kahdesta englanninopetuksen integrointiprojektistani.
Yhteisissä atto-aineissa opetusta integroidaan ammattiin yleisesti. Jos vieraan kielen kurssilla on käytössä oppikirja, on se täyttä ammattikieltä. Vaikkei olisi, niin monenlaista ammattisanastoa voi myös väsätä itse. Työturvallisuusasioista saa luokassakin ammattiin sidottua opetusta fiksusti. Atk-luokkaan voi mennä hakemaan ja työstämään vaikeampaa ammattikieltä esim omissa kirjallisissa projekteissa. Esitteitä, käyttöohjeita tai muuta aitoa materiaalia voi hyödyntää. Mahdollisuudet ovat loputtomat, tuntien valmisteluun käytettävissä oleva aika taas rajallista.

Minä ja sorvin osat - opiskelua
luokassa ennen simulaatiota

Oma roolipelitaustani, kouluaikainen innostukseni kieliin ja ajoittainen tylsistymiseni kieltenopiskeluun koulussa saivat minut innostumaan uuden suunnittelusta. Lisäksi elokuussa 2015 voimaan astuva opetussuunnitelma edellyttää atto-aineiden (tulevat yto-aineet) entistä syvempää integrointia ammattiopintoihin, joten tällaiselle testailulle on nyt tilaus. Tässä raportti toteuttamistani integrointiprojekteista. Miltä kuulostaa?

:D

Venla

KOKEILU 1: LÄHIHOITAJAENGLANTIA HOITOLUOKASSA

Innostuin kokeilemaan syvempää integraatiota kahden lähihoitajaryhmän kanssa viime keväänä. Heillä on alan oppikirja, eli ammattikieltä tuli joka tunnilla sitä kautta. 28-tuntisen kurssin loppupuolella mentiin hoitoluokkaan, jossa kunkin ryhmän kanssa simuloitiin apukorttien tuella erilaisia hoitotilanteita.

Hoitoluokassa jokainen opiskelija kävi parin kanssa läpi useita "työtilanteita" ollen vuoroin lähihoitaja, vuoroin asiakas/potilas. Opiskelijat eläytyivät tilanteisiin puhumalla ja halutessaan hakivat kaapista kumihanskoja, makasivat hoitosängyissä jne. Tällä tavalla käytiin läpi lähihoitajan työn asiakaskohtaamisia laidasta laitaan. Opettaja kulki luokassa auttaen jokaista tarpeen mukaan.

Tätä voi kutsua draaman hyödyntämiseksi opiskelussa, simulaatioksi tai roolipelaamiseksi. Tärkeää on yleisön poissaolo. Opiskelija ei esiinny kellekään, vaan kehittää valmiiksiannettuja tilanteita parinsa kanssa tai pienryhmässä. Ope ei arvostele, vaan auttaa. Nimenomaan tämän avulla myös ujommat ja ne, joilla on heikompi taitotaso, uskaltavat toimia ja puhua, vaikka tehtävä on vaativa.

Kokeilu onnistui erittäin hyvin, reippaasti yli odotusteni. Arvelin, että moni olisi kipsissä, tilanteet muodostuisivat sekaviksi ja jouduttaisiin turvautumaan niin tankeroon englantiin, että hyöty jäisi pelkäksi "no, uskalsivat avata suunsa ja soveltaa." Olin ilokseni väärässä jokaisessa näistä epäilyksistäni.

Opiskelijat puhuivat taitotasostaan riippumatta englantia paljon, ja keskimäärin itselle korkealla tasolla.Oppilailla vaikutti olevan hauskaa ja luokan välineitä käytettiin. Ilmapiiri oli oppimista edistävä ja palaute erittäin positiivista. Opiskelijat laidasta laitaan innostuivat puhumaan englantia ihan eri mittakaavassa, kuin onnistuneimmallakaan tavallisella tunnilla.Seuraavaksi aion laatia kunnon apukortit toimintaohjeineen ja minisanastoineen raakaversioiden tilalle.

Aion tehdä vastaavia simulaatioita jokaisella sosiaalialan englanninkurssillani tästä lähtien. Suosittelen jokaista kiinnostunutta amisopea kokeilemaan vastaavaa. Tämä projekti oli suhteellisen helppo toteuttaa, erittäin toimiva ja tosi hauska.

KOKEILU 2: AMMATTIENGLANTIA METALLIPUOLEN TYÖSALILLA

Halusin seuraavaksi toteuttaa toisentyyppisen, itselleni vaikeamman alan integraatiokokeilun. Valitsin metallialan, jolla käytetään paljon koneita. Vanha, tuttu opetusryhmäni ja heidän ammatillinen opettajansa lähtivät onneksi testaamaan ideoitani.

Joni, Arttu, Roope ja Petri opiskelevat sorvin osia englanniksi luokassa ennen simulaatiota.

 

Halusin testata erilaisia lähetysmistapoja, joten tehtiin kolme toisistaan poikkeavaa koesessiota, jotka sisälsivät ohjeistuksen luokassa, simulaatiotilanteita hallilla samanaikaisopetuksessa ammatillisen opettajan kanssa ja loppupalautteen luokassa. Vuorovaikutuskieli oli työsalilla kaikissa sessioissa englanti.Suomeen tukeuduttiin yksittäisissä sanoissa, ja hyvin harvoin. Luokkatilanteessa opetuskieli oli englanti, mutta suomea käytettiin opiskelijoiden toimesta jonkin verran.

Suunnittelin kaksi erilaista ja -tasoista opintokokonaisuutta:

 

1)Työturvallisuuspaketin materiaaleineen opiskelijoiden ensimmäiselle opiskeluvuodelle. Opettaja on turvallisuustarkastaja ja johdattaa keskustelua kysellen, miten salilla on turvallisuusasiat hoidossa (työvarusteet, läheltä piti -tilanteet, miten toimia hätätilanteissa jne). Opetuskieli on englanti, suomea ei juuri käytetä. Jokainen kuuntelee, vastailee kysymyksiin, keskustellaan. Kaverit ja opettaja auttavat, jos on hankalaa. Tällä tavalla käydään läpi suuri joukko oman alan turvallisuusasioita.

"And how would you stop the lathe in case of an emergency?"
Työturvallisuusasioita sorvin äärellä tarkastajan johdolla

2)Koneenkäyttöön liittyvän opetuspaketin materiaaleineen. Teemana koneen käyttöönotto-opastus ulkomailta tulevalle työntekijälle. Yksi opiskelija esittää ulkomaalaista työntekijää, joka on esim. ”käyttänyt erilaista sorvia kotimaassaan.” Muut opastavat kielitaitonsa mukaan. Konetta käytetään myös oikeasti. Tämä on vaativampi paketti, joka toteutetaan vasta, kun opiskelijoilla on ammatilliset valmiudet käyttää konetta, eli englanti 2-kurssilla tai myöhemmin. Ammattiopettajan läsnäolo on tärkeää.

Antti hitsaa asianmukaisissa turvavarusteissa

Tämäkin kokeilu onnistui yli odotusten. Ilmapiiri oli positiivinen ja opiskelijat taitotasoon katsomatta sanoivat, että olisivat opiskelleet näin mieluummin osan jokaisesta englanninkurssistaan.

Palautteessa korostui kolme seikkaa:

 1)Opiskelua työsalissa pidettiin yleisesti ottaen haastavana, mutta rentona. Paljon rennompana ja kivempana, kuin luokassa, vaikka olikin vaikeaa.

2)Pidettiin välttämättömänä, ettei työsalille mennä palloilemaan kylmiltään, vaikka olisi hyvät ohjelaput (kokeilimme sitäkin.)Haluttiin, että asioita opiskellaan kunnolla luokassa etukäteen. Ei toivottu vaikeustason helpottamista, vaan haluttiin, että kieli on aitoa vuorovaikutusenglantia.

3)Toivottiin, että työsalilla opetusryhmän koko voisi mm. kuuluvuus- ja ääneenpääsemissyistä varsinkin simulaatiossa 2 olla pieni, ideaalitilanteessa vain 3-6 opiskelijaa kerrallaan.

Tämä olisi metallipuolen käytäntöihin yhteensovitettavissa siten, että yto-open tunneilla (viikon yto-päivinä)opiskeltaisiin luokassa teoriaa ja lauseita ja yto-ope jalkautuisi työsalille ammattipäivien aikana opettaen kutakin pienryhmää vuorollaan työsalissa muiden tehdessä sillä välin ammattijuttujaan.

"What do I do now?" Max kyselee tahallaan tyhmiä sorvin
käyttöönotto-opastuksessa, Vikkeä naurattaa.

Mitä tarvitset toteuttaaksesi tällaisen vaativamman integraatioprojektin?

1) Ennenkaikkea innostusta. Intoa integraatioon, mutta vielä enemmän opiskelijoiden ja ammattiopen kanssa työskentelyyn - muuten uuteen alaan edes vähän tutustuminen voi olla liian iso pala kakkua.

2)Tarvitset myös priorisointikykyä ja tehokkuutta. On osattava suunnitella ja toteuttaa opetus määrätietoisesti, muuten aikaa kuluu liikaa sekä siirtymiin, yleiseen säätöön että kurssin suunnitteluun ja materiaalien laatimiseen. Olin itse tässä tarkkana. Paitsi kun väsäsin materiaalia vahingossa puusorville. Se otti päähän...

3)Rohkeus ja ulospäinsuuntautuneisuus on plussaa. Pitää uskaltaa heittäytyä uuteen, soveltaa ja ohjata tilanteita kontaktissa opiskelijoihin. Toisaalta, samoja taitojahan tarvitaan luokassakin.

Minulla kävi myös hyvä tuuri - yhteistyö ammatillisen opettajan ja opiskelijoiden kanssa sujui mahtavan hyvin, mikä oli hauskaa ja suuri apu, kun itse opetteli uutta. Projekti oli iso, ope välillä hermona ja sorvi... no, se pelottaa vieläkin. Silti oli tosi hauskaa, kiitos hienon porukan :D!

 

Minä, ammatillinen opettaja Arto Tiainen ja iso osa kokeilussa mukana olleista opiskelijoista.

Minusta, englanninopetuksesta ja Mr Spockista

Same text in English: http://englishteachingwithatwist.blogspot.fi/2015/03/about-me-teaching-and-mr-spock.html

Olen halunnut opettajaksi pienestä pitäen. Suurin syy oli ekan ja tokan luokan opettajani rouva Niemimaa. Hän oli ystävällinen, tiukka ja tiesi kaikesta kaiken. 

Tervehdykseni Mr Spockille

Aprillipäivänä hän huijasi meitä kirjoittamalla koko päivän läksyn taululle: Virsikirja. Kokonaan. Uskoimme, koska se mitä hän sanoi, oli totta. Jäädessään eläkkeelle rouva Niemimaa antoi jokaiselle oppilaalle Pupu Tupuna –postikortin. Minun kortissani luki, että olimme kaikki olleet hänen opetuslapsiaan. Hän toivotti minulle onnea tulevaisuuteen. Sydämeni särkyi, itkin rakkaan opettajani menettämistä monta päivää.  

Mitä on ollut sen jälkeen? Kasvava rakkaus englannin kieltä ja kirjallisuutta kohtaan.  Jo pienenä erilaisiin nörttijuttuihin hurahtaminen: Komppu64, MacGyver, Zelda, supersankarisarjikset, Star Trek TNG…. Vuosi au pairina Fleetissä, Hampshiressä mahtavien tyyppien luona. Kaksi ihanaa tytärtä, kotiäitiys. Englannin, venäjän, kirjallisuuden ja pedagogiikan opintoja Helsingin yliopistolla. 

Näihin aikoihin aloin haaveilemaan opettajan urasta

Käännöstöitä ja yksityisopetusta huippukivojen opiskelijoiden kanssa. Heidän kanssaan opin integroimaan erikoisaloja kieltenopetukseen- yhdelle opetin venäjän alkeita yhdistettynä kaivosalan ammattiliittoteksteihin. Toinen halusi piristää opiskelua muumikirjoilla, kolmas halusi perehtyä Lontoon kaupungin politiikkaan, neljäs läpäistä englanninkielisen tutkinnon psykologian alalta jne. 

Nykyään uusperheeseeni kuuluu aikuisten lisäksi viisi lasta ja kaksi koiraa. Olen yhä trekkie, pelaaja ja lukutoukka. Rakastan yhä scifiä ja fantasiaa ja pelaan roolipelejä. Ja nykyään olen töissä ammattikoulussa enkunopettajana.

Live long and prosper!

Viime viikolla Leonard Nimoy eli Mr Spock kuoli. Hän rakasti aina hahmoaan, mutta halusi ottaa siihen etäisyyttä mm. kirjoittamalla vuonna 1975 omaelämäkerran ”I am not Spock”. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin julkaistiin kakkososa. Sen nimi oli “I am Spock”. Leonard Nimoy eli pitkän elämän, mutta pisinkin elämä on loppujenlopuksi ohi nopeasti. Mielestäni elämässä pitäisi silti olla aikaa vaellella vähemmän kuljettuja polkuja. Joten muista, rakas lukija,  J.R.R. Tolkienin sanoin: Not all those who wander are lost.

Tervetuloa blogiini!

Live long and prosper.

Venla
ps Olisi mahtavaa tavata rouva Niemimaa nyt. Jutella, kysyä neuvoa. Hän ei ole enää keskuudessamme, vaan jossain tähtien tuolla puolen. Luulen, että hän kauhistelisi mustaa kynsilakkaani. Saattaisi olla kuitenkin muuten ylpeä :).